Viime vuonna jäi Pirkan Hölkkä väliin, tänä vuonna tuli ilmoittauduttua hyvissä ajoin. Ajattelin, että näin ollen tulee väkisinkin käytyä lenkillä ennen Hölkkää. No joo.. jotenkin se elo- ja syyskuu taas meni kovin nopeasti ja suunnitellut mittavat pitkät juoksulenkit jäi kyllä tekemättä. Tulihan sitä sentään syyskuussa tehtyä pari 1,5 tunnin juoksulenkkiä, että vähän edes oli myös juoksupohjaa alla. Vaikeaa se on lähteä matkaan ilman aikatavoitetta, kun laitetaan numerolappu rintaan, mutta nyt ei ollut muuta mahdollisuutta kun lähteä omaa tasaista vauhtia eteenpäin ja nauttia mahtavasta syyskelistä. Taktiikka toimikin loistavasti, onneksi oli edes hieman myös venytellyt, niin juoksu tuntui alkuunsa ihan hyvältä eikä jalkoja särkenyt kokoaikaa. 20 kilsan jälkeen alkoi juoksu tuntumaan jaloissa enemmän, silti pystyin pitämään kohtuu tasaista vauhtia. Oikeastaan 5 kilsaa ennen maalia tuli seinä todella vastaan. Silloin loppui meinaan energiat täysin. Otin mukaani vaan pari geeliä, mutta kolme olisi tarvinnut olla.. Vikalla juottupaikalla otin Hakuveikon tyyliin pari kippoa mustikkasoppaa, niin sen verran sain energiaa, että maaliin pääsin. Kuitenkin se viimeisten kilsojen meno oli sen verran taaperrusta, että aika painui reilusti päälle 2:30. Vaikkei nyt niin aikatavoitetta ole, niin tuon ajan alla pitäisi sentään päästä.. 

Ja Haapis tottakai sattui vielä lopussa kameran kanssa kuvaamaan tuskaista taapertamista.. 

pirkka%202018.jpg