Pitkän matkan Hämeen alueen mestaruuksista kisailtiin lauantaina 15.8. Orivedellä Pukalan maastoissa. Samoissa maastoissa oli muutamia vuosia sitten erikoispitkien matkojen SM kisat. Olin silloin suunnistamassa kuntosarjassa. Muistini mukaan hämälaistä tyyppimaastoa olisi tiedossa, mutta ihan ok maastoa myös paikoittain.. Nyt lauantaina oli lämmin päivä. Lähtöni oli 11:21, ykkösrastin löysin hyvin. Sitten se suunnistus jälleen hajosi käteen pitkällä 1-2 välillä.. Maastossa riitti kiviä ja risuja.. Huomasin myös, ettei keho ollut palautunut sitten yhteen viime viikonlopun Tunturisuunnistuksista. Pitkän rastivälin puolessa välissä oli linja. Silloin olin vielä kohtuullisesti kartalla, mutta sen jälkeen suuntani sekosi ja putosen kartalta.. Iso pummi tuli jälleen tehtyä kakkosrastille ja kisa olikin sitten kokolailla siinä. Eipä ne rastit löytyneet tuonkaan jälkeen hyvin, usealle rastille tuli tehtyä virheitä. Aivan typeriä mokia, kun ei jaksanut keskittyä ollenkaan.. Kaikenlisäksi ennen 7. rastia juoksin vielä maa-ampiaispesään ja vasempaan jalkaan tuli useita pistoksia.. Oli kyllä keskeytys mielessä useaan kertaan, mutta eipä tuolta oikein olisi päässyt mitenkään helpommin pois metsästä.. Oli sitten se ja sama kiertää kokorata läpi.. 

No kisakeskuksessa kuulin, että oli siellä muillakin ollut vaikeuksia.. Oli maasto muuttunut muutamassa vuodessa, ja risukon määrä oli kasvanut. Sen lisäksi myös sateiden jälkeen oli ajourat tosi märkiä, joten raskasta oli eteneminen.. Jos olisi kunnossa, niin ei tarvisi nillittää aina maastosta.. Sekin on totta kyllä.. :)

Nyt pari viikkoa taukoa kisoista. Jos edes kerran kokisi onnistumisen elämyksen loppukauden kisoissa, siinäpä riittävä tavoite.

Tänä kesänä tuli oltua reilu kolmisen viikkoa reissussa retkeilyautolla pitkin Suomea. Reissu alkoi lauantaina 18.7. Matkan ensimmäinen pysähdyspaikka oli Huittinen, missä järjestettiin Punkalaitumen Kunnon toimesta Kesälaitumen Rastit. Siellä osallistuin H45 sarjaan, tarjolla oli keskimatkan kisa 4.17 km. Maastossa ei ollut kovin isoja korkeuseroja. Pienipiirteisiä mäkiä ja suoalueita. Ajatus oli rauhassa lähteä ja ottaa ykkösrasti varmasti. No näin ei käynyt, vaan lyhyestä ykkösvälistä huolimatta onnistuin tekemään parin minuutin pummin ykkösrastille. Sen jälkeen suunnistus sujui ilman isompia virheitä. Loppupuolella rataa tuli vielä viiden minuutin pummi, kun luin klassisesti väärää rastiväliä.. Toi ei ole vielä minun mittapuun mukaisesti katastrofivirhe, mutta onhan se keskimatkan kisassa jo jotain.. 7. sija tuli lopputuloksissa ja 10. suunnistajaa tuli maaliin. 

Tämän jälkeen reissumme jatkui länsirannikolle. Vaasan seudulla järjestettiin Merenkurkun Rastipäivät tiistaista torstaihin 21.7 - 23.7. Tiistain ensimmäinen osakisa oli Vaasan hiihtokeskuksessa. Mäkeä oli siis hieman luvassa.. kiviä myös riitti paikoittain. Alueella oli yksi tie, joka ylitettiin pari kertaa ja jonkin verran polkuja. Lähdin nyt rauhassa ja löysin ykkösrastin kohtuullisesti. Sitten valot taas sammuivat kakkosrastilla. En löytänyt sitä heti kalliomäeltä ja sen jälkeen alkoi ristiin rastiin ryntäily. Lopulta menin kiltisti hiihtoladulle katsomaan missä olen.. mutta sitten lähdin hiihtolatua väärään suuntaan. ei hyvänen aika, noi on aivan aloittelijan virheitä.. Lopulta löysin kakkosrastin ja loput rastit löytyivät paremmin, mutta 13. sija oli sijoitus.. yksi pihkaniska jäi vielä taakse.. 

Keskiviikkona oli tiistain sekoilut jo unohdettu ja lähdin Hunujärvellä rautaisella itseluottamuksella liikkeelle.. Alue oli laajoja suoalueita täynnä ja välissä pienipiirteisiä kalliomäkiä.. Ei juuri polkuja. Täydellinen paikka siis isoille probleemille, jos ei osaa suunnistaa.. Tästä johtuen reissusta tulikin omalta osaltani aikamoinen via dolorosa.. Hyvän ykkösrastin jälkeen taas kakkosrasti tuotti ongelmia. Kun se ei heti löytynyt, niin sitten en tiennyt missä paikkeilla olen suolla. Täydellistä haahuilua sinne tänne..Epätoivo meinasi jo iskeä, mutta lopulta sain itseni kartalle ja rasti löytyi.. Tämän jälkeen useampi muukin rasti tuotti isoja hankaluuksia.. Soilla varvut olivat korkeita ja meno todella raskasta.. Edessä oli vääjäämätön tilanne eli olin kisan viimeinen.. Ei tullut illalla uni hyvin silmään.

Torstaina viimeinen osakisa oli Maalahdella. Itseluottamus ei ollut kyllä palautunut yön aikana. Alue oli enemmän Pirkanmaata kun Hunurijärvi. Risukkoa, kivikkoa ja hakkuutähdettä.. Silti ei tämäkään osakisa mennyt ihan putkeen.. Virheitä riitti taas ja 13. sija.. pari jäi kuitenkin vielä taakse.  Kaikenkaikkiaan kovin vähissä oli onnistumisen tunteet rastiviikolla. 

Tämän jälkeen matka jatkui pikkuhiljaa pohjoista kohti ja suunnistuksesta pidettiin taukoa.. Oikeastaan vasta viikolla 32 tiistaina mentiin iltarasteille suunnistamaan Saariselällä. Maasto oli upeaa! Rastitkin vielä löytyi ihan kohtuulisesti, mutta olihan sielläkin nopeampia juoksijoita vaikka kuinka.. Mutta kuitenkin jäi hyvä mieli kuntorasteista.

Sitten torstaina 6.8 oli uudella kartalla suunnistuskisat Kirakkavaaralla. Holvastin Tana järjesti tapahtuman. Osallistuin tapahtumassa kuntorasteille. Olipa mahtavaa maastoa! Alussa oli kova nousi itse Kirakkavaaran päälle, mutta maisemat olivat kyllä upeat erämaihin! Ei nyt mitään ihan järkyttäviä virheitä tullut 7 kilsan radalla, mutta pari harmittavaa virhettä kuitenkin.. 

Sitten oli kesälomareissun päätösviikonloppu ja tunturisuunnistukset Näätämössä. Kisapaikka ja maasto oli aivan Norjan rajalla. Viikonlopun oli myös sää todella erinomainen. Ei sadetta eikä hellettä.. Lauantaina oli matkana 14,1 kilsaa. Yhteislähtö oli klo 14. Lähdin omaa vauhtia, ajattelin että turha koittaa alussa juosta liian kovaa.. Ykkösvälillä oli nousua avotunturiin. Etenin hyvin kartaa lukien, mutta en taas ymmärrä.. Täysi sekoaminen muutama sata metriä ennen rastia. Menin pikkulammissa sekaisin ja sitten taas pyörin ympäri sinne ja tänne.. Tuloksena oli reilu 20 min pummi.. Kyllä otti päähän. Loput rastit löytyi ilman isoja virheitä, mutta harmittaa silti toi oma surkeus. Maisemat oli kyllä kohdillaan, ei voi moittia!

Sunnuntaina lähdin sitten yhteislähdössä 10:45, radan pituus oli 14,0 kilsaa. Ykkösrastille oli pitkä väli. Taas luin tarkasti ja olin kokoajan kartalla missä olen. Mutta pari sataa ennen rastia suunta meni hieman vasemmalle ja taas tuli 10 min pummi.. Kokoamisen paikka oli taas, mutta loppumatka meni ok. Jaksoin ehkä jopa juostakin paremmin. 

Kaikenkaikkiaan mahtava viikonloppu Näätämössä, kun tapahtumaa ajattelee! Toivottavasti Tunturisuunnistuksele löytyy vielä järjestäjiä jatkossakin! Nämä uuden paikat on myös hyvä piristysruiske tapahtumalle, kaikki kyllä tykkäsivät maastoista. Itselle tuli 10. täyteen, joten tunturinvalloittajan mitali tuli kouraan. 

Kaukaa on pitkä matka.. mutta kesälomareissu loppui tähän ja paluu arkeen oli edessä.. Ens lauantaina sitten aluemestaruuskisat pitkien matkojen osalta edessä Orivedellä.. 

Tämä kesän Jukola järjestettiin Kotkassa. Kisakeskus oli Kymin lentokenttä. Kisa-alueen vieressä tuli käytyä jo keväällä tottakai treenaamssa. Niiden perusteella sai hyvän käsityksen millaista tuleva kisamaasto tulee olemaan. Se on sitten eriasia mitä hyötyä itselle tuosta infosta taas oli.. Joka tapauksessa kohtuullisen tasaista maastoa oli tiedossa, joskaan ei ehkä niin nopeaa kun ajattelin, koska maastossa myös soita, kiviä ja risuja & aluskasvillisuutta, jotka ainakin nykykunnolla hidastavat matkantekoa melkoisesti. 

Joukkueen kasaaminen olikin jo haastava juttu tänä vuonna.. Meni tiukalle, että edes saatiin joukkue kasaan. Vielä perjantain menomatkalla oli epäselvää kuka juoksee nelososuuden, mutta suunnistajapankin kautta saatiin sekin osuus täytettyä. Eli menimme kisapaikalle jo perjantaina. Retkeilyauto saatiin hyvin parkkiin lentokentän laidalle, siitä oli noin kilometrin verran kisakeskuskukseen matkaa. Lauantaina aamupäivällä kävin pienen jalkalenkin, sitten iltapäivällä alkoi luvattu sade.. Sadetta riittikin sitten koko lauantain. Venlojen viestin aikaan satoi kokoajan. Kyllä se sade vaan ikävästi vie tunnelmaa Jukolasta, ei kisakeskuksessa hirveästi ylimääräistä viitsi olla. Jukolan lähdön katselin retkeilyautosta, vettä satoi taukoamatta ja kovaa.. Onneksi ei siis teltassa tarvinnut olla.. Pari tuntia torkuin, sitten puoli kahden aikaan yöllä heräsin ja aloin laittamaan suunnistuskamppeita niskaan.. Se kyllä kieltämättä aina kyselee hieman motivaatiota.. Onneksi sade oli loppunut yhden aikaan, mutta kosteutta toki oli kiitettävästi. 

Matkaan pääsin puoli neljän aikaan, jätin lampun pois kun totesin, ettei sitä enää kyllä tarvita. Tavoite oli tehdä mahdollisimman virheetön suoritus ja varsin alku rauhallisesti.. No jotenkin K pisteen jälkeen ryteikössä ei saanut heti hommaa haltuun.. En tiedä mikä siinä oli, mutta menee jotenkin tovi että ymmärsi taas suunnistuksen perusteet. Ykkösväli oli keskipitkä, pientä hapuilua ja ajauduin hieman sivuun hajontarastille. Ei kuitenkaan mikään iso virhe. Sitten seuraava väli meni ok, mutta reitinvalinta oli taas syvältä. Niitä vihreitä tiheikköjä oli tarkotus kiertää, mutta sinne taas kuitekin menin ja puskin läpi.. Tämän jälkee muutama rastiväli meni jopa hyvin. Sitten tulikin taas sellainen 15-20 min pummi.. Menin mielestäni suunnalla, mutta harhauduin muusta ryhmästä ja menin rastin vierestä ohitse.. Sitten ei hetkeen taas saanut kiinni, että missä edes olen.. Tulin lopulta metsäautotielle ja siellä tajusin, että missä sijaitsen.. Voi veljet, että kiukutti taas oma virhe.. Tyhmä mikä tyhmä.. Loppumatka meni ilman isoja virheitä, mutta ei se vauhtikaan nyt ihmeellistä ollut.. 

Lopputulos oli taas se, että ilman tuota 20 min virhettä olisin ihan ok tyytyväinen ollut.. Mutta miksi aina Jukolassa täytyy mokata?? Jos on yli 20 kertaa ollut, niin eikö joskus voisi jo tehdä sellaisen suorituksen, että voisi olla tyytyväinen.. Ensi vuonna uusi yritys. Vuokatissa on taas tarjolla korkeuseroja.. Hapenottoa se kyselee... Jotain tarttis varmaan tehdä, mutta onneksi on taas vuosi aikaa treenata.. 

Nyt pari viikkoa taukoa suunnistuksesta.. Heinäkuussa sitten jatkuu kisakausi uudelle innolla. 

Viikonloppuna jatkui hyvin alkanut suunnistuskauteni Tampereen Terälahdessa, jossa järjestettiin Tampereen Pyrinnän toimesta Ice Power -rastit. Lauantaina osallistuin keskimatkalla kisasarjaan ja sunnuntaina kiersin kuntoradan pitkillä matkoilla.

Lauantaina oli matkana 4,8 km H45 sarjassa. Kisakeskus oli Terälahden koululla, jossa oli myös lauantaina maali. Lähtöön oli 1,8 km. Keli oli aurinoinen ja lämmin, mutta vielä ei onneksi aamupäivästä ollut liian paahteista suunnistaa. Nyt mulla oli suunnitelmana, että otan ykkösrastin tarkasti ja menen vaikka kävellen. Helatorstain rasteilla pummasin hermoilun takia ykköstä.. Nyt lähdin rauhallisesti ja olin kokoajan kartalla. Nousin mäen päälle ja rasti oli kivirasti takarinteessä. Minkäs teet, kun suunta menee hieman sivuun? Sitten alkaa hermoilu ja jokainen kivi täytyy kiertää.. En ollut kaukana oikeasta paikasta, mutta taas kuitenkin 4 min pummi. Noi täytyisi jotenkin saada karsittua pois.. Tämän virheen jälkeen koitin rauhoittaa menon ja jatkoin tasaista vauhtia.. Pieniä virheitä tuli, mutta ihan tyytyväinen seuraaviin väleihin. Sitten olisko ollut 8. rasti, niin taas sekoilua helpolla välilä ja 4 min pummi. Todella ärsyttävää! Loppuvälit menivät ok ilman pahempaa sekoilua. En ollut kuitenkaan taaskaan viimeinen! Vaikkei ole hommassa isompia tavoitteita, niin kyllähän noi lapselliset virheet silti ärsyttävät.. Onneksi on kautta jäljellä vielä paljon!

Sunnuntain kuntoradasta ei jäänyt paljoa kerrottavaa hirstoriaan.. Vauhtia ei ollut yhtään ja tuli myös karmeita virheitä. Lopussa meni homma vielä ihan kävelyksi. Jotenkaan en pitkillä väleille löytänyt mitään hyvin reittivaihtoehtoja. Tuntui, että eksyin aina pahimpaan risukkoon mitä väleiltä vaan löytyy.. 

Kyrös-Rastin Helarastit  järjestettiin Hämeenkyrön Ihanankulmalla torstaina 14.5. Alueella on aikanaan järjestetty SM viestit. Alueella on paljon avokalliota ja niitä ympäröiviä suoalueita. Lisenssin omistajana päätin lähteä nyt maastoon keskimatkalle M45 sarjaan. Vaikka kyseessä oli pienet kansalliset kisat, niin kyllähän se nyt silti jännitti.. Meitä oli sarjassa kymmenkunta lähtijää. Lähdöstä juoksin K pisteelle reipasta vauhtia, mutta tarkoitus oli rauhoittaa vauhti ja ottaa ykkösrasti tarkasti. Näin koitinkin toimia, mutta jotenkaan en täysin päässyt kartalle missään vaiheessa.. Ykkösrastia etsinkin sitten väärällä mäellä pari minuuttia.. Hyvä lähtö siis keskimatkalle.. Kakkosrasti löytyi ihan hyvin, mutta kolmoselle tuli juostua liian pitkälle.. Taas parin minuuttin pummi.. Nelosrasti löytyi hyvin, mutta seuraavalla rastivälillä luin sitten väärää rastiväliä.. Ja taas minuutteja kului.. Loppumatkalla ei tullut isoja virheitä, mutta vauhtikin jo hyytyi.. No en ollut viimeinen, mutta paljon jäi parannettavaa.. Seuraava kisa on Tampereen Pyrinnön järjestämillä Ice  Power rasteilla lauantaina 23.5. Terälahden maastoissa.