Tämä kesän Jukola järjestettiin Kotkassa. Kisakeskus oli Kymin lentokenttä. Kisa-alueen vieressä tuli käytyä jo keväällä tottakai treenaamssa. Niiden perusteella sai hyvän käsityksen millaista tuleva kisamaasto tulee olemaan. Se on sitten eriasia mitä hyötyä itselle tuosta infosta taas oli.. Joka tapauksessa kohtuullisen tasaista maastoa oli tiedossa, joskaan ei ehkä niin nopeaa kun ajattelin, koska maastossa myös soita, kiviä ja risuja & aluskasvillisuutta, jotka ainakin nykykunnolla hidastavat matkantekoa melkoisesti. 

Joukkueen kasaaminen olikin jo haastava juttu tänä vuonna.. Meni tiukalle, että edes saatiin joukkue kasaan. Vielä perjantain menomatkalla oli epäselvää kuka juoksee nelososuuden, mutta suunnistajapankin kautta saatiin sekin osuus täytettyä. Eli menimme kisapaikalle jo perjantaina. Retkeilyauto saatiin hyvin parkkiin lentokentän laidalle, siitä oli noin kilometrin verran kisakeskuskukseen matkaa. Lauantaina aamupäivällä kävin pienen jalkalenkin, sitten iltapäivällä alkoi luvattu sade.. Sadetta riittikin sitten koko lauantain. Venlojen viestin aikaan satoi kokoajan. Kyllä se sade vaan ikävästi vie tunnelmaa Jukolasta, ei kisakeskuksessa hirveästi ylimääräistä viitsi olla. Jukolan lähdön katselin retkeilyautosta, vettä satoi taukoamatta ja kovaa.. Onneksi ei siis teltassa tarvinnut olla.. Pari tuntia torkuin, sitten puoli kahden aikaan yöllä heräsin ja aloin laittamaan suunnistuskamppeita niskaan.. Se kyllä kieltämättä aina kyselee hieman motivaatiota.. Onneksi sade oli loppunut yhden aikaan, mutta kosteutta toki oli kiitettävästi. 

Matkaan pääsin puoli neljän aikaan, jätin lampun pois kun totesin, ettei sitä enää kyllä tarvita. Tavoite oli tehdä mahdollisimman virheetön suoritus ja varsin alku rauhallisesti.. No jotenkin K pisteen jälkeen ryteikössä ei saanut heti hommaa haltuun.. En tiedä mikä siinä oli, mutta menee jotenkin tovi että ymmärsi taas suunnistuksen perusteet. Ykkösväli oli keskipitkä, pientä hapuilua ja ajauduin hieman sivuun hajontarastille. Ei kuitenkaan mikään iso virhe. Sitten seuraava väli meni ok, mutta reitinvalinta oli taas syvältä. Niitä vihreitä tiheikköjä oli tarkotus kiertää, mutta sinne taas kuitekin menin ja puskin läpi.. Tämän jälkee muutama rastiväli meni jopa hyvin. Sitten tulikin taas sellainen 15-20 min pummi.. Menin mielestäni suunnalla, mutta harhauduin muusta ryhmästä ja menin rastin vierestä ohitse.. Sitten ei hetkeen taas saanut kiinni, että missä edes olen.. Tulin lopulta metsäautotielle ja siellä tajusin, että missä sijaitsen.. Voi veljet, että kiukutti taas oma virhe.. Tyhmä mikä tyhmä.. Loppumatka meni ilman isoja virheitä, mutta ei se vauhtikaan nyt ihmeellistä ollut.. 

Lopputulos oli taas se, että ilman tuota 20 min virhettä olisin ihan ok tyytyväinen ollut.. Mutta miksi aina Jukolassa täytyy mokata?? Jos on yli 20 kertaa ollut, niin eikö joskus voisi jo tehdä sellaisen suorituksen, että voisi olla tyytyväinen.. Ensi vuonna uusi yritys. Vuokatissa on taas tarjolla korkeuseroja.. Hapenottoa se kyselee... Jotain tarttis varmaan tehdä, mutta onneksi on taas vuosi aikaa treenata.. 

Nyt pari viikkoa taukoa suunnistuksesta.. Heinäkuussa sitten jatkuu kisakausi uudelle innolla. 

Viikonloppuna jatkui hyvin alkanut suunnistuskauteni Tampereen Terälahdessa, jossa järjestettiin Tampereen Pyrinnän toimesta Ice Power -rastit. Lauantaina osallistuin keskimatkalla kisasarjaan ja sunnuntaina kiersin kuntoradan pitkillä matkoilla.

Lauantaina oli matkana 4,8 km H45 sarjassa. Kisakeskus oli Terälahden koululla, jossa oli myös lauantaina maali. Lähtöön oli 1,8 km. Keli oli aurinoinen ja lämmin, mutta vielä ei onneksi aamupäivästä ollut liian paahteista suunnistaa. Nyt mulla oli suunnitelmana, että otan ykkösrastin tarkasti ja menen vaikka kävellen. Helatorstain rasteilla pummasin hermoilun takia ykköstä.. Nyt lähdin rauhallisesti ja olin kokoajan kartalla. Nousin mäen päälle ja rasti oli kivirasti takarinteessä. Minkäs teet, kun suunta menee hieman sivuun? Sitten alkaa hermoilu ja jokainen kivi täytyy kiertää.. En ollut kaukana oikeasta paikasta, mutta taas kuitenkin 4 min pummi. Noi täytyisi jotenkin saada karsittua pois.. Tämän virheen jälkeen koitin rauhoittaa menon ja jatkoin tasaista vauhtia.. Pieniä virheitä tuli, mutta ihan tyytyväinen seuraaviin väleihin. Sitten olisko ollut 8. rasti, niin taas sekoilua helpolla välilä ja 4 min pummi. Todella ärsyttävää! Loppuvälit menivät ok ilman pahempaa sekoilua. En ollut kuitenkaan taaskaan viimeinen! Vaikkei ole hommassa isompia tavoitteita, niin kyllähän noi lapselliset virheet silti ärsyttävät.. Onneksi on kautta jäljellä vielä paljon!

Sunnuntain kuntoradasta ei jäänyt paljoa kerrottavaa hirstoriaan.. Vauhtia ei ollut yhtään ja tuli myös karmeita virheitä. Lopussa meni homma vielä ihan kävelyksi. Jotenkaan en pitkillä väleille löytänyt mitään hyvin reittivaihtoehtoja. Tuntui, että eksyin aina pahimpaan risukkoon mitä väleiltä vaan löytyy.. 

Kyrös-Rastin Helarastit  järjestettiin Hämeenkyrön Ihanankulmalla torstaina 14.5. Alueella on aikanaan järjestetty SM viestit. Alueella on paljon avokalliota ja niitä ympäröiviä suoalueita. Lisenssin omistajana päätin lähteä nyt maastoon keskimatkalle M45 sarjaan. Vaikka kyseessä oli pienet kansalliset kisat, niin kyllähän se nyt silti jännitti.. Meitä oli sarjassa kymmenkunta lähtijää. Lähdöstä juoksin K pisteelle reipasta vauhtia, mutta tarkoitus oli rauhoittaa vauhti ja ottaa ykkösrasti tarkasti. Näin koitinkin toimia, mutta jotenkaan en täysin päässyt kartalle missään vaiheessa.. Ykkösrastia etsinkin sitten väärällä mäellä pari minuuttia.. Hyvä lähtö siis keskimatkalle.. Kakkosrasti löytyi ihan hyvin, mutta kolmoselle tuli juostua liian pitkälle.. Taas parin minuuttin pummi.. Nelosrasti löytyi hyvin, mutta seuraavalla rastivälillä luin sitten väärää rastiväliä.. Ja taas minuutteja kului.. Loppumatkalla ei tullut isoja virheitä, mutta vauhtikin jo hyytyi.. No en ollut viimeinen, mutta paljon jäi parannettavaa.. Seuraava kisa on Tampereen Pyrinnön järjestämillä Ice  Power rasteilla lauantaina 23.5. Terälahden maastoissa.

Nyt oli viime sunnuntaina eli 3.5. aika kypsä tämän kauden ensimmäiseen suunnistuskisaan lisenssinomistajana.. Ohjelmassa oli Rasti Nokian järjestämät sprinttisuunnistusmestaruudet, jotka pidettiin Ylöjärvellä. Kisakeskus oli Räikän -YU kenttä. H45 sarjassa oli kymmenen lähtijää.. Itse lähdin sarjan toiseksi viimeisenä, liekö siis paikka jo kuumassa ryhmässä.. Kyllähän sprinttisuunnistuskisat aina jännittää, täytyy aina ottaa alku niin rauhassa, että saa homman juonesta kiinni eikä mene touhu sähläämiseksi heti alkuunsa. Nyt oli onneksi ykkösrasti kohtuu helppo, talon kulman takana. Se siis meni ok, mutta kakkosvälille oli jo 30 minuutin sähläys kun ei mennyt kartan mittakaava heti jakeluun ja selkeä kielletty alue ei mennyt tajuntaan. Kun tuosta sähläämisestä pääsin eteenpäin, niin sitten sain hommaan jonkinlaisen rytmin.. Oikeastaan vasta 12-13 välillä oli seuraava isompi sekoilu, kun putosin kartalta. Jotenkin onnistuin rauhoittamaan tilanteen ja ei nyt ihan älytöntä mokaa tullut.. No jotenkin on tökkivää meni kuitenkin, mutta täytyy todeta että kisoissa käytössä ollut leimausjärjestelmä oli hyvä. Alkaa tuntumaan, että se EMIT on tosiaan hieman old school touhua muutaman vuoden päästä.. Maalissa odotti iloinen yllätys, kun olin alueen kolmas eli pronssinen mitali tuli matkana mukaan. Siellä se on vitriinissä viime syksyisen AM yösuunnistuspronssin vieressä. Tästä on kai hyvä jatkaa kisakautta!

No niin, niin se talvi meni taas ohitse.. Erikoinen talvi: lunta ei ollut paljoa, mutta pakkasta sentään oli parisen kuukautta hyvinkin. Sitten kun kevät tuli, niin se tuli kerralla.. Lumet suli nopeasti ja etelässä ei paljoa keväisistä hiihtokeleistä päässyt nauttimaan. Tässä on viimeisen kuukauden aikana jotain jalkalenkkiä koittanut jo tehdä ja käydä parit korttelirastit kiertämässä. Lisenssin ostin jo tulevaksi kaudeksi suunnistukseen.. Eli pakko se on kai parit kisatkit sitten myödä käydä kisasarjassa. 

Viime viikonloppuna oli suunnistuskauden avaus Helsingissä. Lauantaina oli ohjelmassa kaksi sprinttisuunnistusta Stadisprintin muodossa. Tapahtumakeskus oli Viikissa, Tekniikan museon ympäristössä. Itse en ollut vielä valmis kuitenkaan kisasarjaan osalistumaan, joten osallistuin kuntosuunnistukseen. Aamupäivällä oli matkana 3 kilsaa. Rata oli oikeastaan mukava, eli ei liian teknistä suunnistusta mun makuun.. Ei tullut isompia virheitä tehtyä. Kisojen välissä käytiin museokortilla pyörimässä myös itse Tekniikan museossa. Iltapäivällä oli toinen sprintti, sen pituus oli myös 3 kilsaa. Siinä tuli tehtyä sitten yksi ihan selkeä virhe, eli minuutin verran olin ihan kujalla että missä tarkalleen olen.. 

Sunnuntaina oli sitten Helsinki City-O juoksu. Valitsin 10 km matkan. Siinä oli rasteja A2 kokoisella kartalla, jotka sai kiertää vapaassa järjestyksessä. Viisi vikaa piti kiertää tietyssä järjestyksessä. Juoksu tuntui pahalta, mutta ilma oli upea. En tiedä oliko se oma reitti se kaikkein optimaalisin, mutta ei nyt pahoja virheitä sinänsä tullut. Aikaisempiin vuosiin verrattuna oli osallistujia yllättävän vähän. Voi olla, että sunnuntaina Sauvossa pidetyt Viking Rastit rokottivat osallistujamäärää.. Mutta kiva tapahtuma, hyvin voisin myös ensi vuonna osallistua. Edellisestä kerrasta kun olikin jo 7 vuotta aikaa.