Suunnistuskausi laitettiin pakettiin ainakin omalta osaltani marraskuun ensimmäisenä päivänä, kun Jämillä oli ohjelmassa perinteinen suunnistusmarathon. Voi olla, että jotain kuntorasteja tai yöcuppia vielä käyn suunnistamassa, mutta nämä ns. lappurinnassa tapahtumat olivat nyt tässä.
On ollut viime viikkoina kroppa kyllä tukossa ja paikat jumissa, joten juokseminen on ollut todella tuskaista. Selvää oli siis jo eukäteen, että kovaa vauhtia en pysty etenemään, mutta lähdetään nauttimaan hyvästä maastosta ja kelikin oli ihan mukava. Vettä ei satanut ja lämmintä oli joku 7 astetta. Lähtöpaikalla toki aina kova tuuli tuntuu todella kylmältä, mutta maastossa taas lämmin tuli nopeasti.. Ykkösrastille mennessä huomasin jo, että vauhtini ei tule olemaan tänään kovaa.. Mutta päätin, että mennään sellaista omaa tasaista vauhtia ja nautitaan lenkistä. Itse asiassa näin se koko reitti menikin ympäri ja virheitä ei tullut tehtyä ollenkaan. Suunnistuksellisesti oli kyllä helppoa, mutta se oli ihan kiva. Mennyt viime kertaiset suunnistukset niin päin p*rsettä, että kiva että jäi sellainen ok fiilis kuitenkin tästä vikasta tapahtumasta. Ensi kaudelle täytyy laittaa kroppaa kuntoon ja käydä enemmän juoksulenkillä.
Suunnitusmarathonin kisa-aluetta rajaa vielä muutaman vuoden Jukola 2030 -viesti. Toivoittavasti löytyisi aina jotain uutta maaston aluetta, että tämä kaudenpäätös tapahtuma pidetään. Nyt oli käytössä sellainen uusi pelto- / niittyalue. Mä kyllä tykkäsin, että oli kivaa vaihtelua. Eihän se mitään vaativaa ollut suunnistuksellisesti, ehkä siksi just mä siitä pidinkin..