Kesän yksi pakollinen ohjelmanumero on viime vuosien aikana ollut Jukolan viesti. En nyt sanoisi, että kesän kohokohta. Tapahtuma mihin on aina vaan tullut lähdettyä.. Tänä vuonne Jukolan viesti oli lähellä Lappeenrantaa, joten ajomatkaa oli hieman enemmän kun viime vuosina, kun viesti on ollut lähempänä Pirkanmaata. Ennen viestiä ennusteet näyttivät kohtuullista keliä viikonlopulle, mutta mitä lähemmäksi tultiin viikonloppuna, niin sitä huonommalta alkoi näyttämään. Tällä kertaa ennusteet pitivät turhan hyvin paikkansa eli vettä sanoi koko viikonlopun ja tuuli oli kova. Lauantaina kun tavaroita pakkasi ja telkasta katseli Venlojen ensimmäistä osuutta, niin ei ollut motivaatio huipussaan lähteä matkaan..

Lappeenrantaan päästiin seitsemän aikoihin. Peltoparkit olivat jo suljettu, kun oli huomattu autojen jäävän mutaan kiinni. Todella surkea liikenteenohjaus, auto jätettiin tien varteen kun muutkin tekivät niin.. Eikö todella oltu etukäteen mietitty Plan B vaihtoehtoa parkkeeraukseen? Ei kuitenkaan ensimmäinen kerta kun peltoparkkien kanssa ollaan ongelmissa, kun vettä alkaa satamaan..

Onneksi oli saappaat matkassa.. Mutaa ja kuraa oli jokapaikka täynnä. Itse viestissä juoksin kolmannen osuuden eli yön pitkän. Ensimmäinen rastiväli oli kohtuu pitkä ja siinä juostiin pimeässä tiheikössä, missä mutaojia riitti.. Pari kertaa siellä uitiin siten, että kompassi ja kartta oli mudan peitossa. Hieman oli pasmat sekaisin, mutta ykköselle löysin kuitenkin ilman isompaa pummia. Oikeastaan koko matkalla en tehnyt isompaa virhettä, mutta vauhti vaan oli onnetonta. Letkan mukana hölkkäsin ja kävelin ryteikössä. Pitkillä rastiväleillä oli usein joku tie rastin takana, joten ei tarvinnut edes karttaa tarkasti tutkia, kun luotti että rastin takana on stoppari jos pitkäksi menee..

Jukolasta jäi päällimmäisenä mieleen kura ja rapa.. ja vesisade.. Ensi vuonna uudestaan, vaikka suunnistuksen aikana mietin jo, että jos tämä olisi viimeinen Jukola..