Taas on yksi Pirkan Hölkkä takanapäin, tuloksien mukaan näyttäisi olleen 7 kerta. Maalissa olin vahvasti myös sitä mieltä, että se oli samalla bloggaajan viimeinen Pirkka. Niin kamalaa tervan juontia oli matkan teko kokoajan. Missään vaiheessa ei juoksu ollut rentoa, eikä juoksusta nauttinut. Syy tähän löytyy kun katsoo peiliin. Takareidet, pakarat ja alaselkä olivat niin jumissa jo ennen lähtöä, ettei juoksu voinut ollakaan rentoa.
Jo puolen kilometrin kohdalla neljän henkilön kärkiryhmä lähti irti. Koitin hetken rimpuilla takana olleessa Riipis Hannun vetämässä ryhmässä, pian huomasin senkin ryhmän vauhdin olevan liian kovaa. Pikku hiljaa sijoitukseni alkoi tippumaan hitaasti, mutta varmasti. Vaikka juoksu oli väkinäistä, jaksoin kuitenkin punnertaa tasaista vauhtia 28 kilsan kohdalle. Sitten viimeinen vitonen olikin todellista vääntöä. Kaiken kruunuksi viimeiselle 500 metrillä n. viisi hölkkääjää painoi ohitse.
Nyt on alaselkä aivan romuna, pakarat on kireät kun viulun kielet.. Ensi viikonloppuna kisakausi jatkuisi Imatralla, koirajuoksun SM kisoista mennään taas Temen kanssa hakemaan menestystä. Vielä kun sais jalat jotenkin toimimaan vajaan viikon sisällä.
Kommentit