Nyt oli onneksi taas korona-ajan jälkeen Jukolan viesti oikealla paikallaan eli viikko ennen juhannusta. Viime vuonna viesti olikin Rovaniemellä elokuussa. Koronan takia silloin osallistuneita joukkueita oli huomattavasti tavallista vähemmän. Muutenkin ko. Jukola meni itsellä sen verran legendaarisen kehnosti, ettei paljoa sitä viitsi enää muistella.. 

No tänä vuonna viime elokuiset mokat olivat jo unohdettu ja taas lähdettiin isolla itseluottamuksella kohti kolmos osuuden haasteita. Viesti järjestettiin Mynämäellä, vai oliko se oikea termi Mynämäessä, joten paljon oli tiedossa kalliomäkiä, joissa tarkka kartanluku on ensiarvoisen tärkeätä. No tämähän toki sopii mulle hyvin! Lauantaina sateli vettä aamupäivän, mutta sen jälkeen ilma poutaantui. Viesti alkoi taas totutusti klo 23:00 ja lähdön jälkeen menin telttaan lepäilemään hetkeksi. Kovasta jännityksestä johtuen ei unta kyllä saanut, vaikka pari tuntia lepäsinkin. Lähtöalueelle menin hieman turhan aikaisin, joten 45 min ehdin veryttelemään, ennen kun pääsin metsään ns. irti. Ykkösrastin koitin ottaa varmasti ja rastiväli lähtikin hyvin etenemään. Tein oman reitinvalinnan muusta letkasta poiketen ja tein myös pienen pummin.. Alkoi jo tulemaan fiilis, että tähänkö taas homma kaatui ja edessä on pitkä yö.. Onneksi rauhoitin mieleni ja löysin pienen ketunlenkin jälkeen ykkösen. Tämän jälkeen sain homman haltuun ja suunnistus eteni hyvin. Toki pieniä pummeja tulee jollekin rasteille. Yli puolet matkasta suunnistin miehen kanssa, jolla sattui olemaan aivan sama hajonta. Tämä toki helpotti omaa suoritusta, varsinkin kun hän oli vielä parempi suunnistaja.. 

Tällä kertaa jäi ihan hyvä fiilis tapahtumasta. Eilen illalla kun kotiin pääsi, niin voi sanoa että oli väsynyt mutta onnellinen.. Sikeästi tuli nukuttua yö. Ensi vuonna taas intoa täynnä kohti Porvoon maastoja!