Tuossa keväällä oli tarkoitus ottaa Pirkan Hölkkä tavoitteeksi ja sitä varten tehdä viikottain kesän ajan yksi pitempi juoksulenkki. Alkukesästä näin tulikin tehtyä, mutta kesällä kuitenkin pitkän juoksulenkit jäivät tekemättä.. Tunturisuunnistuksen jälkeen oikea pakara ja takareisi ovat olleet niin kireinä, että ajattelin olla parempi, että jätän Pirkan Hölkän väliin. Kuitenkin Hölkkää edeltävänä viikkona, kun sääennuste lupaili niin komea ilmaa sunnuntaille, niin ajattelin että lähden sen ihan hölkkäämään läpi ja nauttimaan kauniista luonnosta. 

Näin ollen sunnuntaina jälki-ilmoittauduin mukaan ja lähdössä ryhmittäydyin 3-4 tunnin karsinaan. Kuitenkin lähdön jälkeen muka tuntui juoksu ihan hyvältä, niin päätin lisätä hieman vauhtia. Juoksin siis kovempaa kun oli tarkoitus, mutta viimeisen repimisen jätin kuitenkin tekemättä ja koitin pitää vauhdin tasaisena. Maasto oli kuiva, ilma lämmin ja myötätuuli siivittivät matkaa. Oikeastaan hölkkä eteni ilman isompia vaikeuksia aina 25 kilsan kohdalle. Silloin alkoi pohkeissa tuntumaan pieniä krampin oireita. Viimeisest 5 kilometriä olivat tuskaisia.. pohkeet kramppailivat ja muutenkin huomasi, että oli jäänyt ne pitkän juoksulenkit tekemättä.. Parissa ylämäessa oli jopa otettava pari kävelyaskelta lopussa. 

Aika ei ollut tällä kertaa erikoinen, mutta 2:46 kuitenkin.. eipä näillä tällä kesän juoksuilla nyt enempää olisi uskaltanut edes toivoa. Nyt on jalat kipeät, mutta todella mukava fiilis kuitenkin että tuli lähdettyä tapahtumaan!