Tämä vuoden tunturisuunnistus järjestettiin Kilpisjärvellä. Tätä ennen tuli oltua viikko asuntoautolla pyörimässä Pohjois-Norjassa. Täytyy kyllä sanoa, että siellä sitä upeaa maisemaa riittää ja mahtavia patikkapolkuja! Viikko meni kyllä todella nopeasta.. ja ennen tätä tuli kierrettyä Koillismaan rastipäivien osakilpailut Posiolla ja Kuusamossa. Noista rastipäivistä voisin sanoa, että upeita maastoja oli suunnistaa. Osallistujia on murto-osa esim. verrattuna Kainuun rastiviikkoon, mutta maastot ovat vähintään yhtä upeita. Suosittelen kyllä. 

Mutta itse asiaan eli viime viikonlopun tunturisuunnistukseen. Lauantaina lähtö tapahtui yhteislähtönä klo 13. Osallistuin miesten HB yksilösarjaan, jossa on lyhyemmät radat kun HA sarjassa. Mutta kyllä 17,5 ja 18,5 kilsaa vallan hyvin riittivät.. Lauantaina reitti oli sinänsä yllättävän helppo, nousua ei ollut älyttömästi. Lisäksi näkyvyys oli todella hyvä, joten pahoja pummeja ei päässyt tekemään mitenkään, kun kokoajan näki missä nopeammat juoksivat. Lähtöpaikka oli kaupalta n. 1,5 kilsaa polkua ylöspäin. Se oli itse asiassa hyvin suunniteltu, näin ollen kaikki pääsivät heti avotunturiin nauttimaan upeista maastoista. Ainoastaan lopussa kun laskeuduttiin luontokeskukselle, jossa maali sijaitsi, niin siellä oli viimeinen kilsa peitteistä koivupusikkoa. 

Lauantaina jälkeen oli kyllä jalat kipeät, joten eipä taas oikein tiennyt mitä tuleman pitää kun sunnuntaina lähdettiin matkaan.. Onneksi meitä oli hyvä kolmen porukka, jossa juostiin sopivaa vauhtia sunnuntain reitti yhdessä.. Ikävä kyllä sunnuntaina mäkeä riitti sitten lauantainkin edestä.. Pakko oli laittaa ihan kävelyksi Ailakkavaaran rinnettä kun noustiin ylös.. Loppupuolella oli vielä toinen isompi nousi ja siinä kun könysi ylös, niin tiesin, että loppukiri on mun osalta jo juostu tässä vaiheessa.. Eli loppu oli kyllä taistelua, että jaksoin maaliin.. Lauantai meni siis yllättävän helposti, mutta sunnuntaina joutui sitten koville senkin edestä. 

Mahtavat maastot ja todella upeat maisemat! Toki tuolla Kilpisjärvellä ns. hyvissäkin paikoissa sitä kiveä riittää, että kokoajan saa katsella jalkoihin kun etenee. Tai jos ei ole kiviä, niin sitten on polven korkuista varpua, jossa on todella raskasta edetä. Mutta summa summarun tunturisuunnistuksesta ja reissusta muuten, kokolailla 5/5.

Edit, parit kuvat lisätty Haapiksen pyynnöstä pikaisesti:

Furuflaten, pieni patikointi katseleen jäätikköä

Paras -vuoren maisemissa käppäily. Ei huiputusta, kun piti säästellä jalkoja suunnistuksiin

Sunnuntain tunturisuunnistuksen kartta