Kauden 2016 - 2017 kilvanhiihtokausi tuli avatuksi osaltani ulkomailla. Kalenteriin oli merkitty Cortina - Toblach loppet hiihto, joka oli pituudeltaan 33 km ja hiihtotyylinä vapaa. Edellisenä päivänä samareitti hiihdettiin hieman pitempänä perinteisellä, mutta toisinpäin. Saavuimme paikkakunnalle lauantaina, joten ehdimme vasta sunnuntain 'lyhennettyyn' kisaan.

Lauantain loppet hiihto kuului Visma ski classic sarjaan, joten se oli isompi tapahtuma sunnuntaihin verrattuna ja keräsi enemmän osallistujia. Mutta kyllä myös sunnuntaina osallistujia oli satoja, ja ainakin itselle myös tasoa ihan riittävästi.. Lähdin matkaan ihan suosiolla Group 1 lähtökarsinasta, Elite ryhmä oli edellä. No sain kuitenkin ihan ok lähtöpaikan ja lähtöpaukusta pääsin hyviin asemiin ennen ensimmäistä nousua, jossa latu kapeni. Alku näytti hyvältä, olin hyvässä letkassa ja vauhti tuntui sopivalta. Profiili reittiin oli sellainen, että ensimmäiset 12 kilometriä noustiin hiljalleen ylöspäin ja korkein kohta reitillä oli noin 1500 metrin korkeudessa. Kaikki näytti todella hyvältä ensimmäiset 4 kilometriä, ajattelin ettei minulla tule olemaan mitään hätää tässä letkassa koko matkan aikana.. lopussa sitten letkasta ohitse ja loppusuoralla ilmakitaran soittoa hyvän sijoituksen kunniaksi.

Kai se oli se korkeus yhdistettynä siihen, ettei ole tullut kovavauhtista treeniä tullut harrastettua vähään aikaan.. mutta 4 kilsan kohdalla iski todelliset hapot ja väsymys. Vauhtia tiputin todella radikaalisti, mutta sekään ei tuntunut auttavat. Meno oli todella hiljaista horjumista eteenpäin ja tunne oli järkyttävän kehno. Vasta noin 9 kilsan kohdalla pääsin sellaiseen ryhmään, jonka perässä pysyin ja hiihto alkoi tuntumaan paremmalta. Onneksi 12 kilsan kohdalla oli juottopaikka ja lakipiste, tämän jälkeen päästiin pitkälle alamäkiosuudelle. Alamäki oli niin loivaa, että kokoajan joutui tekemään töitä kuitenkin, mutta ryhmän mukana matka eteni kuitenkin suhteellisen mukavasti. Keli ja reitti olivat mahtavat, hetkellisesti jopa siitäkin ehti nauttimaan. Noin 3 kilsaa ennen maalia pitkä alamäkiosuus loppui ja tultiin Toblachin hiihtostadionille, joka on tuttu myös maailman cup hiihtokisoista. Ajattelin, että nyt hiihdetään pieni lisärinki ja sitten maaliin. No se viimeisten kilsojen lisälenkki hiihdettiin MC laduilla, joten ylämäkeä riitti.. Tuntui todella pahalta, mutta onneksi maalikin lähestyi kokoajan ja sinne myös pääsin viimein.

Maalin jälkeen oli tarjolla viimeisen päälle hyvä pasta-ateria kera punaviinin, oluen ja/tai veden. Tästä voisi ottaa suomalaiset järjestäjät mallia. Jos hiihtotapahtumasta pitää maksaa nykyisin poskettoman paljon, niin kyllä kuluttajan on silloin myös oikeus odottaa hyvää palvelua. Onneton keittolounas kera näkkileivän EI täytä näitä kriteereitä.

Reitti oli kyllä todella upea! Suosittelen lämpimästi kaikille. Jäimme myös viikoksi hiihtelemään ko. seudulle. Aivan mahtavia reittejä, todellakin kannattaa miettiä hiihtoloman viettämistä tuolla. Nyt vielä sattui hyvät kelit koko viikoksi eli aurinko paistoi lämpimästi, mutta yöpakkasten ansiosta latu pysyi kovana myös päivisin.

Tuossa kisareitillä oli myös vajaan kilsan pituinen hiihtotunneli osuus. Reitti kulki siis vanhaa junaradan pohjaa ja se sisälsi yhden vanhan kalliotunnelin. Todella upeaa! Kuva nyt vaakatasossa, kun en ehdi nyt alkaa tappelemaan sen kanssa että saisin kuvan oikein päin..