Pari viikkoa on tullut oltua kesälomalla. Tuli oltua Kainuussa rastiviikolla ja sen jälkeen muutama päivä Kuusamon maisemissa. Tarkoitus oli kirjoitella lyhyt raportti suunnistuksista, mutta eipä nyt tunnu tärkeältä. Mielessä on ollut tämän viikon rakas ja uskollinen ystäväni, Teme koira. Teme jouduttiin viime sunnuntaina lopettamaan, jalat lopettivat toimminnan ja äkillisen halvaantumisen takia ei jäänyt vaihtoehtoja. Eipä sitä olisi uskonut kuinka tärkeäksi asiaksi elämässä koira voi tulla. Niin monet yhteiset reissut tuli tehtyä ja ihania muistoja on tullut muisteltua koko viikko. Olipa itse millainen fiilis tahansa, niin Teme se aina oli iloisella päällä ja iloinen kun kotiin palasin. Nyt kun kotiin palasin, niin suunnaton tyhjyys valtasi mielen. Ei sännännyt kukaan vastaan.. kukaan ei odota enää iloisena pihalle pääsyä.. ei aamulla tarvitse lähteä kävelylenkille.. Voi veljet, että on tyhjä olo. Lohtuna on, että onneksi Teme ei joutunut kärsimään vaan eli loppuun asti hyvän elämän terveenä. Terveisiä Teme sinne koirien taivaaseen, mulla on täällä ihan järkyttävän kova ikävä sua!!!