Vuosi sitten onnistuin jättäytymään pois Hämeen Viestistä. Uskomukseni oli, että maakuntaviestit on jo hiihdetty omalta osaltani, mutta tämä ei pitänytkään paikkansa. Vuoden vaihteen jälkeen näet seurani ylin johto soitteli, että nyt jos koskaan panostani tarvitaan seurani hyväksi. Nelosjoukkueen ankkurin paikka on varattu minulle, jos en lupaudu, niin jää pian koko nelosjoukkue kasaamatta! Pakkohan se oli suostua.

Viesti suksittiin viime sunnuntaina Ahveniston moottoriradalla. Ankkuriosuus oli 8 km pitkä. No kun pääsin matkaan, niin viestin voitosta ei nyt enää varsinaisesti tapeltu. Silti lähdin hyökkäämään vanhasta muistista ekaan ylämäkeen agressiivisesti. Plan oli, että kertyneet maitohapot poistuu kehosta pitkässä alamäessa ja tämän jälkeen rauhoitan tahtia. No tahti kyllä rauhoittui, mutta kroppa oli lähinnä maitohappotukki loppumatkan. Täysillä mentiin vaan ei kovaa kellon mukaan.. Paljon tuli hävittyä osuuden nopeimmalle.

Yleinen havainto: jotain tarttis tehrä perinteikkäälle maakuntaviestille, että siitä saataisiin isompi tapahtuma ja enemmän joukkueita.

Kisakausi ei suinkaan ollut tässä, vaan ensi lauantaina uudella innolla 4 vuoren hiihtoon.