Joukkueen kasaaminen olikin jo haastava juttu tänä vuonna.. Meni tiukalle, että edes saatiin joukkue kasaan. Vielä perjantain menomatkalla oli epäselvää kuka juoksee nelososuuden, mutta suunnistajapankin kautta saatiin sekin osuus täytettyä. Eli menimme kisapaikalle jo perjantaina. Retkeilyauto saatiin hyvin parkkiin lentokentän laidalle, siitä oli noin kilometrin verran kisakeskuskukseen matkaa. Lauantaina aamupäivällä kävin pienen jalkalenkin, sitten iltapäivällä alkoi luvattu sade.. Sadetta riittikin sitten koko lauantain. Venlojen viestin aikaan satoi kokoajan. Kyllä se sade vaan ikävästi vie tunnelmaa Jukolasta, ei kisakeskuksessa hirveästi ylimääräistä viitsi olla. Jukolan lähdön katselin retkeilyautosta, vettä satoi taukoamatta ja kovaa.. Onneksi ei siis teltassa tarvinnut olla.. Pari tuntia torkuin, sitten puoli kahden aikaan yöllä heräsin ja aloin laittamaan suunnistuskamppeita niskaan.. Se kyllä kieltämättä aina kyselee hieman motivaatiota.. Onneksi sade oli loppunut yhden aikaan, mutta kosteutta toki oli kiitettävästi. 

Matkaan pääsin puoli neljän aikaan, jätin lampun pois kun totesin, ettei sitä enää kyllä tarvita. Tavoite oli tehdä mahdollisimman virheetön suoritus ja varsin alku rauhallisesti.. No jotenkin K pisteen jälkeen ryteikössä ei saanut heti hommaa haltuun.. En tiedä mikä siinä oli, mutta menee jotenkin tovi että ymmärsi taas suunnistuksen perusteet. Ykkösväli oli keskipitkä, pientä hapuilua ja ajauduin hieman sivuun hajontarastille. Ei kuitenkaan mikään iso virhe. Sitten seuraava väli meni ok, mutta reitinvalinta oli taas syvältä. Niitä vihreitä tiheikköjä oli tarkotus kiertää, mutta sinne taas kuitekin menin ja puskin läpi.. Tämän jälkee muutama rastiväli meni jopa hyvin. Sitten tulikin taas sellainen 15-20 min pummi.. Menin mielestäni suunnalla, mutta harhauduin muusta ryhmästä ja menin rastin vierestä ohitse.. Sitten ei hetkeen taas saanut kiinni, että missä edes olen.. Tulin lopulta metsäautotielle ja siellä tajusin, että missä sijaitsen.. Voi veljet, että kiukutti taas oma virhe.. Tyhmä mikä tyhmä.. Loppumatka meni ilman isoja virheitä, mutta ei se vauhtikaan nyt ihmeellistä ollut.. 

Lopputulos oli taas se, että ilman tuota 20 min virhettä olisin ihan ok tyytyväinen ollut.. Mutta miksi aina Jukolassa täytyy mokata?? Jos on yli 20 kertaa ollut, niin eikö joskus voisi jo tehdä sellaisen suorituksen, että voisi olla tyytyväinen.. Ensi vuonna uusi yritys. Vuokatissa on taas tarjolla korkeuseroja.. Hapenottoa se kyselee... Jotain tarttis varmaan tehdä, mutta onneksi on taas vuosi aikaa treenata.. 

Nyt pari viikkoa taukoa suunnistuksesta.. Heinäkuussa sitten jatkuu kisakausi uudelle innolla. 

Lauantaina oli matkana 4,8 km H45 sarjassa. Kisakeskus oli Terälahden koululla, jossa oli myös lauantaina maali. Lähtöön oli 1,8 km. Keli oli aurinoinen ja lämmin, mutta vielä ei onneksi aamupäivästä ollut liian paahteista suunnistaa. Nyt mulla oli suunnitelmana, että otan ykkösrastin tarkasti ja menen vaikka kävellen. Helatorstain rasteilla pummasin hermoilun takia ykköstä.. Nyt lähdin rauhallisesti ja olin kokoajan kartalla. Nousin mäen päälle ja rasti oli kivirasti takarinteessä. Minkäs teet, kun suunta menee hieman sivuun? Sitten alkaa hermoilu ja jokainen kivi täytyy kiertää.. En ollut kaukana oikeasta paikasta, mutta taas kuitenkin 4 min pummi. Noi täytyisi jotenkin saada karsittua pois.. Tämän virheen jälkeen koitin rauhoittaa menon ja jatkoin tasaista vauhtia.. Pieniä virheitä tuli, mutta ihan tyytyväinen seuraaviin väleihin. Sitten olisko ollut 8. rasti, niin taas sekoilua helpolla välilä ja 4 min pummi. Todella ärsyttävää! Loppuvälit menivät ok ilman pahempaa sekoilua. En ollut kuitenkaan taaskaan viimeinen! Vaikkei ole hommassa isompia tavoitteita, niin kyllähän noi lapselliset virheet silti ärsyttävät.. Onneksi on kautta jäljellä vielä paljon!

Sunnuntain kuntoradasta ei jäänyt paljoa kerrottavaa hirstoriaan.. Vauhtia ei ollut yhtään ja tuli myös karmeita virheitä. Lopussa meni homma vielä ihan kävelyksi. Jotenkaan en pitkillä väleille löytänyt mitään hyvin reittivaihtoehtoja. Tuntui, että eksyin aina pahimpaan risukkoon mitä väleiltä vaan löytyy.. 

Viime viikonloppuna oli suunnistuskauden avaus Helsingissä. Lauantaina oli ohjelmassa kaksi sprinttisuunnistusta Stadisprintin muodossa. Tapahtumakeskus oli Viikissa, Tekniikan museon ympäristössä. Itse en ollut vielä valmis kuitenkaan kisasarjaan osalistumaan, joten osallistuin kuntosuunnistukseen. Aamupäivällä oli matkana 3 kilsaa. Rata oli oikeastaan mukava, eli ei liian teknistä suunnistusta mun makuun.. Ei tullut isompia virheitä tehtyä. Kisojen välissä käytiin museokortilla pyörimässä myös itse Tekniikan museossa. Iltapäivällä oli toinen sprintti, sen pituus oli myös 3 kilsaa. Siinä tuli tehtyä sitten yksi ihan selkeä virhe, eli minuutin verran olin ihan kujalla että missä tarkalleen olen.. 

Sunnuntaina oli sitten Helsinki City-O juoksu. Valitsin 10 km matkan. Siinä oli rasteja A2 kokoisella kartalla, jotka sai kiertää vapaassa järjestyksessä. Viisi vikaa piti kiertää tietyssä järjestyksessä. Juoksu tuntui pahalta, mutta ilma oli upea. En tiedä oliko se oma reitti se kaikkein optimaalisin, mutta ei nyt pahoja virheitä sinänsä tullut. Aikaisempiin vuosiin verrattuna oli osallistujia yllättävän vähän. Voi olla, että sunnuntaina Sauvossa pidetyt Viking Rastit rokottivat osallistujamäärää.. Mutta kiva tapahtuma, hyvin voisin myös ensi vuonna osallistua. Edellisestä kerrasta kun olikin jo 7 vuotta aikaa.

Itsellä keho oli kyllä tukossa ja paikkoja särki jo ennen lähtöä. Johtuu edellisviikonlopun SM erikoispitkien suunnistuksesta. Siitä ei ole keho kyllä palautunut. Joten kun liikkeelle lähdettiin, niin alusta asti oli selvää, että tänään ei kyllä juoksusta tule nauttimaan sitten yhtään. Maastopohjakin oli todella raskas edetä tässä vireystilassa. Sinänsä keli oli tosiaan lämmin ja tihkusateinen, oikein hyvä ilma juoksuun. Koitin edetä tasaista vauhtia, sellaista mitä nyt kroppa kesti.. Tällä suunnitelmalla mentiin pitkälle rataa ja tällä kertaa ei tullut edes pieniä virheitä. Suoraan rastilta rastille, vauhti oli niin verkkainen, että hyvin pystyi lukemaan karttaa. Jos taas etenee nopeammin, niin sitten tulee virheitä.. Lopputulos meikäläisellä taitaa siis joka tapauksessa olla sama :D 

No siinä vajaan puolentoista tunnin kohdalla oikea takareisi alkoi kramppailemaan. Sitä joutui parilla rastilla venyttämään. En nyt ihan kävelemään joutunut, mutta olihan se vauhti todella hidasta loppumatkan.. Nyt täytyy kyllä hieman panostaa lihashuoltoon, että saa koiven taas vireeseen. 

Isompien suunnistustapahtumien osalta kausi on nyt paketissa, hiihtokautta odotellessa. 

No hieman alkoi jännittämään kun ennen kisoja katselin kisamatkan olevan P45 sarjassa 17.8 km.. Toki ennakkokuvista ja tiedoista selvisi, että kisa-alueella ei ole kovin isoja korkeuseroja ja maasto on pääosin hyväkulkuista kangasmaastoa. Alueella on myös paljon suppia, jotka aiheuttavat päänvaivaa jos ei osaa suunnistaa. Tiesin siis, että itse tulen olemaan aikalailla kusessa kisassa.. 

Perjantaina mentiin retkeilyautolla Kouvolan Tykkimäkeen yöksi. Siitä oli n. 50 km matka lauantaina kisapaikalle. Yöllä olikin useampi aste pakkasta. Jäiset tieset ja sumuinen keli aiheutti sen, että melkoisen rauhassa sai ajaa aamulla.. No hyvissä ajoin oltiin kisakeskuksessa. Keli oli itse asiassa ihanteellinen suunnistukeen, kun aurinko hieman lämmitti keliä päivän mittaan. 

Kisa lähti ihan ok liikkeelle, ykkösrastin löysin ilman isompia ongelmia.. Sitten olikin heti pitempi rastiväli. Jouduin hetken pohtimaan, että kumpaa kautta lähden rastiviivalla olevan järven kiertämään. Rastiväli meni lopulta ihan hyvin, en tiedä oliko reitinvalinta nopein, mutta itse rastia en etsinyt. Huomasin kyllä, että kangasmaasto on nollakelillä melkoisen raskasta juosta.. Useampi rastiväli menikin ilman isompia pummeja, oikeastaan koko radalla tein vaan pari isompaa 5-10 min pummia. Eli mun mittarilla melkein täydellistä suorittamista! Kävi vaan niin kun pelkäsinkin, eli kunto loppui reilun kahden tunnin kohdalle täysin. Meni tämän jälkeen touhu välillä ihan kävelyksi. Se 15 km olisi ollut ok matka, mutta noi ylimääräiset kilsat olivat juuri liikaa.. En keskeyttänyt kuitenkaan! Aikaa meni 3 tuntia 14 min, ja mittariin tuli n. 23,3 km. Ja en ollut myöskään viimeinen! Loppujen lopuksi olen tyytyväinen, että lähdin kuitenkin kisasarjaan. Ensi viikonloppuna Jämin suunnistusmarathon, sitten saa suunnistuskausi jäädä tauolle. 

Omassa sarjassa eli pojat 45v matkana oli 2,7 km ja 16 rastia piti kiertää. Tänä kesänä ainoa sprinttini on ollut WIN5  suunnistusviikon sprinttikisa Nilsiän keskustassa.. Aluksi aina menee hetki kun pääsee taas sisälle sprinttisuunnistukseen ja kartan mittakaavaan. Mutta yllättäen hyvin pääsen hommaan taas sisälle. Laitoin myös nastarit jalkaan, ne olivat lopulta hyvä kenkävalinta, koska rata sisälsi paljon myös juoksemista mutaisella polulla ja hiekkatiellä. En tehnyt isoja mokia, olin jopa tyytyväinen suoritukseeni! Ei tullut tosin mitalia, mutten ollut viimeinen.. :) Tulokset: https://online.tulospalvelu.fi/tulokset-new/fi/2025_wiiala/h45/tilanne/2/0/

Tunturisuunnistuksen reitit kulkivat kumpanakin päivänä Ruuhitunturin ympäristöissä, kartta oli sama molempina päivinä. Menimme Sallaan retkeilyautolla torstai-iltana. Perjantaina tehtiin etätöitä autossa.. Aamupäivä oli vielä mukava paiskia töitä läppärin kanssa, mutta iltapäivästä alkoi lämpötila nousemaan ulkona sekä autossa melkoisen korkeaksi.. Hellettä siis riitti.. Ilalla käytiin 5 kilsan ulkoilureitti, joka kävi Iso Pyhätunturin huipulla.. 

Lauantaina oli sitten ensimmäinen kisapäivä, lämmintä oli jo aamusta alkaen.. Klo 12 oli yhteislähtö, osallistuis HB yksilösarjaan, jossa lauantaina matkana oli 15,1 km. Juomareppuun tuli laitettu vajaa 2 litraa laimeaa urheilujuomaa. Heti aluksi kivuttiin Pirttivaaran päälle.. Ensimmistä rastia tuli pummattua heti reilusti, noin 10 min.. Maasto oli todella raskasta, kiviä sammalten alla ja korkeaa varvikkoa. Heltainen keli veti voimat pois heti alussa.. Juomaa kului repusta kovaa tahtia. Oikeastaan juoksua ei juurikaan enää jaksanut koko loppumatkasta tehdä edes tasaisilla osuuksilla. Kolmosrastia pummasin myös 10 minuuttia. Muutamalla rastivälillä kivuttiin myös Ruuhitunturin pääliosuuksille ja sieltä oli kyllä kieltämättä upeat maisemat! Lauantai oli joka tapauksessa todella raskas reissu. Juomat loppuivat kesken ja loppumatka oli jo kävelyksin todella hiljaista menoa. Aikaa kului noin 4 tuntia ja matkaa GPS kelloon kertyi reilu 19 kilometriä. Jos oli reissu itselle raskas, niin oli se myös muillekin. Paljon oli keskeyttäneitä ja useat jättivät tunturisuunnistuksen lauantaipäivään.. keli vaikutti todella paljon reitin raskauteen, mutta ehkä hieman oli reitit myös liian raskaat. Tämä johtui maastopohjasta, joka oli todella raskasta kulkea varvikon ja kivikkoisuuden takia. Suot olivat kuivia, mutta onhan se raskasta suolla kuitenkin tarpoa. Suunnistuksen jälkeen uiminen teki hyvää.. Sitten kokista ja pitsaa, niin uni tuli illalla nopeasti.. 

Sunnuntaina oli keli aavistuksen viileämpi. Reitin pituus oli 14,4 km. Sunnuntaina oikeastaan oma jaksaminen oli parempaa. En myöskään tehnyt isoja pummeja. Toki pariin kertaan kun nousin taas Ruuhitunturin päälle, niin jyrkkä ylämäki oli todella hidasta könyämistä ylös. Parin tunnin kohdalla alkoi ukkostamaan ja tuli myös rankka vesikuuro. Se viilensi mukavasti kehoaa ja ilmaa! Nyt jaksoin loppusuoralla jopa ottaa juoksuaskelia. Matkaa kelloon tuli reilu 18 km, aikaa meni hieman vajaa kolme tuntia. 

Kokonaisuudessaan rankka viikonloppu, erityisesti lauantai. Hyvä se on konttorirotan välillä laittaa itseään koville :) Ensi vuonna ilmeisesti kisataan Inarissa, eli siis Saariselällä tai Kiilospäällä. Silloin tulisi 10 kertaa täyteen, joten ehkäpä täytyy osallistua. 10 kerta tuli jo nyt täyteen, mutta eka kerta Ylläksellä 2004 päättyi hylkäykseen kun käytiin silloin yhdellä väärällä rastilla.. joten ens vuoteen..