No kisakeskuksessa kuulin, että oli siellä muillakin ollut vaikeuksia.. Oli maasto muuttunut muutamassa vuodessa, ja risukon määrä oli kasvanut. Sen lisäksi myös sateiden jälkeen oli ajourat tosi märkiä, joten raskasta oli eteneminen.. Jos olisi kunnossa, niin ei tarvisi nillittää aina maastosta.. Sekin on totta kyllä.. :)

Nyt pari viikkoa taukoa kisoista. Jos edes kerran kokisi onnistumisen elämyksen loppukauden kisoissa, siinäpä riittävä tavoite.

Tämän jälkeen reissumme jatkui länsirannikolle. Vaasan seudulla järjestettiin Merenkurkun Rastipäivät tiistaista torstaihin 21.7 - 23.7. Tiistain ensimmäinen osakisa oli Vaasan hiihtokeskuksessa. Mäkeä oli siis hieman luvassa.. kiviä myös riitti paikoittain. Alueella oli yksi tie, joka ylitettiin pari kertaa ja jonkin verran polkuja. Lähdin nyt rauhassa ja löysin ykkösrastin kohtuullisesti. Sitten valot taas sammuivat kakkosrastilla. En löytänyt sitä heti kalliomäeltä ja sen jälkeen alkoi ristiin rastiin ryntäily. Lopulta menin kiltisti hiihtoladulle katsomaan missä olen.. mutta sitten lähdin hiihtolatua väärään suuntaan. ei hyvänen aika, noi on aivan aloittelijan virheitä.. Lopulta löysin kakkosrastin ja loput rastit löytyivät paremmin, mutta 13. sija oli sijoitus.. yksi pihkaniska jäi vielä taakse.. 

Keskiviikkona oli tiistain sekoilut jo unohdettu ja lähdin Hunujärvellä rautaisella itseluottamuksella liikkeelle.. Alue oli laajoja suoalueita täynnä ja välissä pienipiirteisiä kalliomäkiä.. Ei juuri polkuja. Täydellinen paikka siis isoille probleemille, jos ei osaa suunnistaa.. Tästä johtuen reissusta tulikin omalta osaltani aikamoinen via dolorosa.. Hyvän ykkösrastin jälkeen taas kakkosrasti tuotti ongelmia. Kun se ei heti löytynyt, niin sitten en tiennyt missä paikkeilla olen suolla. Täydellistä haahuilua sinne tänne..Epätoivo meinasi jo iskeä, mutta lopulta sain itseni kartalle ja rasti löytyi.. Tämän jälkeen useampi muukin rasti tuotti isoja hankaluuksia.. Soilla varvut olivat korkeita ja meno todella raskasta.. Edessä oli vääjäämätön tilanne eli olin kisan viimeinen.. Ei tullut illalla uni hyvin silmään.

Torstaina viimeinen osakisa oli Maalahdella. Itseluottamus ei ollut kyllä palautunut yön aikana. Alue oli enemmän Pirkanmaata kun Hunurijärvi. Risukkoa, kivikkoa ja hakkuutähdettä.. Silti ei tämäkään osakisa mennyt ihan putkeen.. Virheitä riitti taas ja 13. sija.. pari jäi kuitenkin vielä taakse.  Kaikenkaikkiaan kovin vähissä oli onnistumisen tunteet rastiviikolla. 

Tämän jälkeen matka jatkui pikkuhiljaa pohjoista kohti ja suunnistuksesta pidettiin taukoa.. Oikeastaan vasta viikolla 32 tiistaina mentiin iltarasteille suunnistamaan Saariselällä. Maasto oli upeaa! Rastitkin vielä löytyi ihan kohtuulisesti, mutta olihan sielläkin nopeampia juoksijoita vaikka kuinka.. Mutta kuitenkin jäi hyvä mieli kuntorasteista.

Sitten torstaina 6.8 oli uudella kartalla suunnistuskisat Kirakkavaaralla. Holvastin Tana järjesti tapahtuman. Osallistuin tapahtumassa kuntorasteille. Olipa mahtavaa maastoa! Alussa oli kova nousi itse Kirakkavaaran päälle, mutta maisemat olivat kyllä upeat erämaihin! Ei nyt mitään ihan järkyttäviä virheitä tullut 7 kilsan radalla, mutta pari harmittavaa virhettä kuitenkin.. 

Sitten oli kesälomareissun päätösviikonloppu ja tunturisuunnistukset Näätämössä. Kisapaikka ja maasto oli aivan Norjan rajalla. Viikonlopun oli myös sää todella erinomainen. Ei sadetta eikä hellettä.. Lauantaina oli matkana 14,1 kilsaa. Yhteislähtö oli klo 14. Lähdin omaa vauhtia, ajattelin että turha koittaa alussa juosta liian kovaa.. Ykkösvälillä oli nousua avotunturiin. Etenin hyvin kartaa lukien, mutta en taas ymmärrä.. Täysi sekoaminen muutama sata metriä ennen rastia. Menin pikkulammissa sekaisin ja sitten taas pyörin ympäri sinne ja tänne.. Tuloksena oli reilu 20 min pummi.. Kyllä otti päähän. Loput rastit löytyi ilman isoja virheitä, mutta harmittaa silti toi oma surkeus. Maisemat oli kyllä kohdillaan, ei voi moittia!

Sunnuntaina lähdin sitten yhteislähdössä 10:45, radan pituus oli 14,0 kilsaa. Ykkösrastille oli pitkä väli. Taas luin tarkasti ja olin kokoajan kartalla missä olen. Mutta pari sataa ennen rastia suunta meni hieman vasemmalle ja taas tuli 10 min pummi.. Kokoamisen paikka oli taas, mutta loppumatka meni ok. Jaksoin ehkä jopa juostakin paremmin. 

Kaikenkaikkiaan mahtava viikonloppu Näätämössä, kun tapahtumaa ajattelee! Toivottavasti Tunturisuunnistuksele löytyy vielä järjestäjiä jatkossakin! Nämä uuden paikat on myös hyvä piristysruiske tapahtumalle, kaikki kyllä tykkäsivät maastoista. Itselle tuli 10. täyteen, joten tunturinvalloittajan mitali tuli kouraan. 

Kaukaa on pitkä matka.. mutta kesälomareissu loppui tähän ja paluu arkeen oli edessä.. Ens lauantaina sitten aluemestaruuskisat pitkien matkojen osalta edessä Orivedellä.. 

Joukkueen kasaaminen olikin jo haastava juttu tänä vuonna.. Meni tiukalle, että edes saatiin joukkue kasaan. Vielä perjantain menomatkalla oli epäselvää kuka juoksee nelososuuden, mutta suunnistajapankin kautta saatiin sekin osuus täytettyä. Eli menimme kisapaikalle jo perjantaina. Retkeilyauto saatiin hyvin parkkiin lentokentän laidalle, siitä oli noin kilometrin verran kisakeskuskukseen matkaa. Lauantaina aamupäivällä kävin pienen jalkalenkin, sitten iltapäivällä alkoi luvattu sade.. Sadetta riittikin sitten koko lauantain. Venlojen viestin aikaan satoi kokoajan. Kyllä se sade vaan ikävästi vie tunnelmaa Jukolasta, ei kisakeskuksessa hirveästi ylimääräistä viitsi olla. Jukolan lähdön katselin retkeilyautosta, vettä satoi taukoamatta ja kovaa.. Onneksi ei siis teltassa tarvinnut olla.. Pari tuntia torkuin, sitten puoli kahden aikaan yöllä heräsin ja aloin laittamaan suunnistuskamppeita niskaan.. Se kyllä kieltämättä aina kyselee hieman motivaatiota.. Onneksi sade oli loppunut yhden aikaan, mutta kosteutta toki oli kiitettävästi. 

Matkaan pääsin puoli neljän aikaan, jätin lampun pois kun totesin, ettei sitä enää kyllä tarvita. Tavoite oli tehdä mahdollisimman virheetön suoritus ja varsin alku rauhallisesti.. No jotenkin K pisteen jälkeen ryteikössä ei saanut heti hommaa haltuun.. En tiedä mikä siinä oli, mutta menee jotenkin tovi että ymmärsi taas suunnistuksen perusteet. Ykkösväli oli keskipitkä, pientä hapuilua ja ajauduin hieman sivuun hajontarastille. Ei kuitenkaan mikään iso virhe. Sitten seuraava väli meni ok, mutta reitinvalinta oli taas syvältä. Niitä vihreitä tiheikköjä oli tarkotus kiertää, mutta sinne taas kuitekin menin ja puskin läpi.. Tämän jälkee muutama rastiväli meni jopa hyvin. Sitten tulikin taas sellainen 15-20 min pummi.. Menin mielestäni suunnalla, mutta harhauduin muusta ryhmästä ja menin rastin vierestä ohitse.. Sitten ei hetkeen taas saanut kiinni, että missä edes olen.. Tulin lopulta metsäautotielle ja siellä tajusin, että missä sijaitsen.. Voi veljet, että kiukutti taas oma virhe.. Tyhmä mikä tyhmä.. Loppumatka meni ilman isoja virheitä, mutta ei se vauhtikaan nyt ihmeellistä ollut.. 

Lopputulos oli taas se, että ilman tuota 20 min virhettä olisin ihan ok tyytyväinen ollut.. Mutta miksi aina Jukolassa täytyy mokata?? Jos on yli 20 kertaa ollut, niin eikö joskus voisi jo tehdä sellaisen suorituksen, että voisi olla tyytyväinen.. Ensi vuonna uusi yritys. Vuokatissa on taas tarjolla korkeuseroja.. Hapenottoa se kyselee... Jotain tarttis varmaan tehdä, mutta onneksi on taas vuosi aikaa treenata.. 

Nyt pari viikkoa taukoa suunnistuksesta.. Heinäkuussa sitten jatkuu kisakausi uudelle innolla. 

Lauantaina oli matkana 4,8 km H45 sarjassa. Kisakeskus oli Terälahden koululla, jossa oli myös lauantaina maali. Lähtöön oli 1,8 km. Keli oli aurinoinen ja lämmin, mutta vielä ei onneksi aamupäivästä ollut liian paahteista suunnistaa. Nyt mulla oli suunnitelmana, että otan ykkösrastin tarkasti ja menen vaikka kävellen. Helatorstain rasteilla pummasin hermoilun takia ykköstä.. Nyt lähdin rauhallisesti ja olin kokoajan kartalla. Nousin mäen päälle ja rasti oli kivirasti takarinteessä. Minkäs teet, kun suunta menee hieman sivuun? Sitten alkaa hermoilu ja jokainen kivi täytyy kiertää.. En ollut kaukana oikeasta paikasta, mutta taas kuitenkin 4 min pummi. Noi täytyisi jotenkin saada karsittua pois.. Tämän virheen jälkeen koitin rauhoittaa menon ja jatkoin tasaista vauhtia.. Pieniä virheitä tuli, mutta ihan tyytyväinen seuraaviin väleihin. Sitten olisko ollut 8. rasti, niin taas sekoilua helpolla välilä ja 4 min pummi. Todella ärsyttävää! Loppuvälit menivät ok ilman pahempaa sekoilua. En ollut kuitenkaan taaskaan viimeinen! Vaikkei ole hommassa isompia tavoitteita, niin kyllähän noi lapselliset virheet silti ärsyttävät.. Onneksi on kautta jäljellä vielä paljon!

Sunnuntain kuntoradasta ei jäänyt paljoa kerrottavaa hirstoriaan.. Vauhtia ei ollut yhtään ja tuli myös karmeita virheitä. Lopussa meni homma vielä ihan kävelyksi. Jotenkaan en pitkillä väleille löytänyt mitään hyvin reittivaihtoehtoja. Tuntui, että eksyin aina pahimpaan risukkoon mitä väleiltä vaan löytyy.. 

Viime viikonloppuna oli suunnistuskauden avaus Helsingissä. Lauantaina oli ohjelmassa kaksi sprinttisuunnistusta Stadisprintin muodossa. Tapahtumakeskus oli Viikissa, Tekniikan museon ympäristössä. Itse en ollut vielä valmis kuitenkaan kisasarjaan osalistumaan, joten osallistuin kuntosuunnistukseen. Aamupäivällä oli matkana 3 kilsaa. Rata oli oikeastaan mukava, eli ei liian teknistä suunnistusta mun makuun.. Ei tullut isompia virheitä tehtyä. Kisojen välissä käytiin museokortilla pyörimässä myös itse Tekniikan museossa. Iltapäivällä oli toinen sprintti, sen pituus oli myös 3 kilsaa. Siinä tuli tehtyä sitten yksi ihan selkeä virhe, eli minuutin verran olin ihan kujalla että missä tarkalleen olen.. 

Sunnuntaina oli sitten Helsinki City-O juoksu. Valitsin 10 km matkan. Siinä oli rasteja A2 kokoisella kartalla, jotka sai kiertää vapaassa järjestyksessä. Viisi vikaa piti kiertää tietyssä järjestyksessä. Juoksu tuntui pahalta, mutta ilma oli upea. En tiedä oliko se oma reitti se kaikkein optimaalisin, mutta ei nyt pahoja virheitä sinänsä tullut. Aikaisempiin vuosiin verrattuna oli osallistujia yllättävän vähän. Voi olla, että sunnuntaina Sauvossa pidetyt Viking Rastit rokottivat osallistujamäärää.. Mutta kiva tapahtuma, hyvin voisin myös ensi vuonna osallistua. Edellisestä kerrasta kun olikin jo 7 vuotta aikaa.

Itsellä keho oli kyllä tukossa ja paikkoja särki jo ennen lähtöä. Johtuu edellisviikonlopun SM erikoispitkien suunnistuksesta. Siitä ei ole keho kyllä palautunut. Joten kun liikkeelle lähdettiin, niin alusta asti oli selvää, että tänään ei kyllä juoksusta tule nauttimaan sitten yhtään. Maastopohjakin oli todella raskas edetä tässä vireystilassa. Sinänsä keli oli tosiaan lämmin ja tihkusateinen, oikein hyvä ilma juoksuun. Koitin edetä tasaista vauhtia, sellaista mitä nyt kroppa kesti.. Tällä suunnitelmalla mentiin pitkälle rataa ja tällä kertaa ei tullut edes pieniä virheitä. Suoraan rastilta rastille, vauhti oli niin verkkainen, että hyvin pystyi lukemaan karttaa. Jos taas etenee nopeammin, niin sitten tulee virheitä.. Lopputulos meikäläisellä taitaa siis joka tapauksessa olla sama :D 

No siinä vajaan puolentoista tunnin kohdalla oikea takareisi alkoi kramppailemaan. Sitä joutui parilla rastilla venyttämään. En nyt ihan kävelemään joutunut, mutta olihan se vauhti todella hidasta loppumatkan.. Nyt täytyy kyllä hieman panostaa lihashuoltoon, että saa koiven taas vireeseen. 

Isompien suunnistustapahtumien osalta kausi on nyt paketissa, hiihtokautta odotellessa. 

No hieman alkoi jännittämään kun ennen kisoja katselin kisamatkan olevan P45 sarjassa 17.8 km.. Toki ennakkokuvista ja tiedoista selvisi, että kisa-alueella ei ole kovin isoja korkeuseroja ja maasto on pääosin hyväkulkuista kangasmaastoa. Alueella on myös paljon suppia, jotka aiheuttavat päänvaivaa jos ei osaa suunnistaa. Tiesin siis, että itse tulen olemaan aikalailla kusessa kisassa.. 

Perjantaina mentiin retkeilyautolla Kouvolan Tykkimäkeen yöksi. Siitä oli n. 50 km matka lauantaina kisapaikalle. Yöllä olikin useampi aste pakkasta. Jäiset tieset ja sumuinen keli aiheutti sen, että melkoisen rauhassa sai ajaa aamulla.. No hyvissä ajoin oltiin kisakeskuksessa. Keli oli itse asiassa ihanteellinen suunnistukeen, kun aurinko hieman lämmitti keliä päivän mittaan. 

Kisa lähti ihan ok liikkeelle, ykkösrastin löysin ilman isompia ongelmia.. Sitten olikin heti pitempi rastiväli. Jouduin hetken pohtimaan, että kumpaa kautta lähden rastiviivalla olevan järven kiertämään. Rastiväli meni lopulta ihan hyvin, en tiedä oliko reitinvalinta nopein, mutta itse rastia en etsinyt. Huomasin kyllä, että kangasmaasto on nollakelillä melkoisen raskasta juosta.. Useampi rastiväli menikin ilman isompia pummeja, oikeastaan koko radalla tein vaan pari isompaa 5-10 min pummia. Eli mun mittarilla melkein täydellistä suorittamista! Kävi vaan niin kun pelkäsinkin, eli kunto loppui reilun kahden tunnin kohdalle täysin. Meni tämän jälkeen touhu välillä ihan kävelyksi. Se 15 km olisi ollut ok matka, mutta noi ylimääräiset kilsat olivat juuri liikaa.. En keskeyttänyt kuitenkaan! Aikaa meni 3 tuntia 14 min, ja mittariin tuli n. 23,3 km. Ja en ollut myöskään viimeinen! Loppujen lopuksi olen tyytyväinen, että lähdin kuitenkin kisasarjaan. Ensi viikonloppuna Jämin suunnistusmarathon, sitten saa suunnistuskausi jäädä tauolle.