Tänä vuonne Hämeen alueen yösuunnistuksen mestaruuskisat järjestettiin Orivedelle. Kisakeskus oli Oriveden hiihtomassa. No viime vuonna osallistuin ko. kisoihin ensimmäistä kertaa Hämeenkyrössä ja ajattelin, että miksipä sitä ei voisi tänäkin vuonna mennä mukaan.. Mieluummin olisin mennyt kuntoradan, mutta sellaisia ei ollut tarjolla.. ja nyt kisaan ei vaadittu lisenssiä, joten nimi vaan mukaan pojat 45 sarjaan. 

Ilma oli pilvinen, mutta lämmin. Saavuimme kahdeksan jälkeen kisapaikalle.. Olipa jo pimeää, alkoi jo pelottamaan tuleva! Kisanumeron haku oli edessä ja varusteiden laittaminen päälle, ei siinä enää mikään auttanut.. Alkoi kyllä jo jännittämään, kun matkaa olisi edessä kuitenkin se 5,8 km ja maastossa ei hirveästi ole ylimääräisiä polkuja.. No 21.51 lähdin matkaan viimeisten joukossa. Vaikka kuinka koitin lyhyttä ykkösväliä mennä rauhallisesti, niin silti pieni pummi tuli sillekin.. Kakkosrastia etsin sitten jo viitisen minuuttia, vaikka olin ihan rastin lähettä.. Kun ei ole heijastimia, niin se rasti todellakin täytyy löytää. No tämän jälkeen perässä lähteneet saivat minut kiinni. Kun edessä oli risukkoista ja soista maastoa, niin päätin että pakko hieman heitäkin seurata.. vaikka suoranainen peesaaminen onkin kiellettyä :) Loppurata meni ihan hyvin. Rastit löytyi ja välillä tuli kompuroitua kivenkoloissa kunnolla.. Kipeä polvi taas kiittää, tänään se onkin sitten turvonnut kun jalkapallo. Toka vikaa rastia, joka oli tiheikössä, niin etsittiin useampi minuutti porukalla.. Mutta maaliin pääsin ja jonkun se täytyy olla myös viimeinen. Ihan tyytyväinen kuitenkin, että tuli lähdettyä! Ensi vuonna uudestaan :)

Kesälomalla tuli pyörittyä reilu pari viikkoa Lapin ja Pohjois Norjan maisemissa retkeilyautolla. Olipa upeaa käydä monessa sellaisessa paikassa, missä aikaisemmin ei ole käynyt vaikka useasti on ohi ajanut. Esimerkiksi ensimmäistä kertaa tuli oltua Vuotsossa yötä ja käytyä Pyhä Nattasen huipulla. Varangin niemimaalla oli myös upea luonto ja merimaisemat kerrassaan valloittavat. Tosin nyt oli ilmat aika tuulisia, sateisia ja sumuisia, joten aika useasti merimaisemat jäivät näkemättä.. Esimerkiksi Tanahornin päältä ei nähnyt mitään, mutta kuuli kyllä että alhaalla jossain meri aaltoilee.. 

Itsellä on tänä kesänä ollut oikean polven kanssa probleemia jo keväästä alkaen. Sitä on vaivannut turvotus ja ei se oikein ole kestänyt juoksemista ilman kipua. Nyt se on ollut jo hieman parempi, mutta silti päätin että Tunturisuunnistuksessa HB sarjan matkat saattavat olla polvelle hieman liian kova rasitus.. Tänä vuonna siis osallistuttiin Sannan kanssa HD90 sarjaan. Kumpanakin päivänä oli matkana kokolailla 13 kilometriä. Lauantaina olikin aika karsea ilma. Lämpötila laski alimmillaan noin 11 asteeseen ja vettä alkoi satamaan aamupäivästä aivan kaatamalla. Kun lähtö oli 13 aikaan, niin oikeastaan koko matkan ajan satoi vettä reippaasti. Eipä se sade nyt sitten enää menoa haitannut kun matkaan pääsi, mutta lähteminen oli aika kurjaa tuossa säässä.. Etenimme tasaista vauhtia ja ei tehty oikeastaan mitään virhettä. Maasto oli todella märkää ja puroissa ja joissa todellakin riitti vettä.. Olimme eka päivän jälkeen neljänsiä. Toiseen päivään lähdimme reilu 44 minuuttia kärkiparin jälkeen. Sunnuntaina ilma oli mahtava suunnistukseen. Poutasää ja lämmintä noin 16 astetta. Ei tehty isompia virheitä toisenakaan päivänä, mutta ehkä joku toinen reittivaihtoehto pitemmillä väleillä olisi saattanut olla jonkin verran nopeampi. Yhtä rastia hieman pummasimme, mutta siinäkin puhutaan muutamasta minuutista. Kokonaistuloksissa olimme neljänsiä, ihan hyvä sijoitus! 

Vuoden 2023 Jukola järjestettiin Porvoon Epoon kylässä. Etukäteen ajattelin, että maasto olisi rannikolle tyypillistä avokalliomaastoa.. Mutta jo etukäteen selvisi, että maastossa on paljon kiviä ja peitteistä maastoa. Samanlaista siis kun Pirkanmaalla.. pitäisi sopia maaston hyvin minulle! Viimeiset viikot on polvi hieman vihoitellut, siellä on ollut joku tulehdus ja polvi on kerännyt nestettä.. Lääkärillä ja fyssarilla käynti vahvisti sen, ettei polvessa mitään rikki ole.. ei muuta kun metsään Buranan avulla. Saatiin taas PKRT:n joukkue kasaan.. ja minulle lankesi taas kolmososuus.. Kahdella eka osuudella meni sen verran aikaa, että pääsin metsään klo 4, jätin lampun pois kun oli niin valoisaa jo.. juoksin polven takia rauhallisesti, mutta eipähän tullut virheitä. Ilma oli yölläkin lämmin ja maasto kuivaa. Silti vain kaksi juomarastia.. lopussa tein harmittavan 5 min pummin, muuten selvisin ilman virheitä. Ensi vuonna sitten Kauhavan maastoihin, on tää vaan kivaa hommaa!

Tuli lähdettyä hieman extemporee viime sunnuntaina Jämille suunnistusmarathoniin. Lauantaina oli Tampereen Iltarastien päätöstapahtumassa Topintuvalla Julkujärvellä ja kun siellä jalka kesti hyvin juoksua, niin ajattelin että mennään myös sunnuntaina Jämille kun ilmakin oli niin loistava! 

Kisapaikalla ilmoittauduin jälki-ilmoittautuneena kunto 15 kilsan matkalle. Yhteislähdössä ei ollutkaan muita suunnistajia vieressä, paikat oli varmaan varattu jälki-ilmoittautuneille ja näihin kartoille ei tullut juoksijoita. Otin maasta kartan ja lähdin matkaan. Juoksu sinänsä kulki ihan hyvin, en tehnyt virheitä ja ilmastakin nautti. Oli kyllä mahtavaa! GPS kelloon tuli kilometrejä helposti! Sitten siinä keskusrastilla oltiin käyty jo pari kertaa.. sen jälkeen oli pitkä rastiväli kartan toiseen reunaan.. ja kellossa oli jo 14 km.. Siinä vaiheessa hälytyskellot soivat päässä.. Katselin karttaa tarkemmin, olin sitten ottanut väärän kartan eli kunto 25 kilsan radan.. Siihen ei olisi voimat ja energiat kyllä tällä kertaa riittäneet! Juoksin takaisin lähtöpaikalle, silti tuli mittariin yli 19 kilsaa.. Hyvä lenkki kuitenkin! Ensi vuonna tarkempi kun kartan ottaa maasta..

Nyt olisi taas syys- ja lokakuun vaihde eli tarkoittaa myös sitä, että tulevana sunnuntaina on kalenterissa Pirkan Hölkkä. Sää ennuste lupailee sunnuntaille poutasäätä eli varmaankin ihan hyvä ilma tulee tapahtumalle. Itse en tänä vuonna juoksuun osallistu. Tässä on jo muutamana aikaisempana vuonna joka syksy tullut vasemman jalan akillesjänteeseen joku ihme tulehdus ja kipu aina näin syksyllä kun ilmat kylmenee. Jalalla pystyy sellaisen 10 kilsaa juoksemaan ja yhdet kuntorastit suunnistamaan viikossa, mutta sitten eteneminen on taas pari päivää yhtä konkkausta. Sitten kun alkaa hiihtokelit ja jalkalenkit vähenevät, niin vaiva menee taas ohitse ja ens keväänä ei ole mitään ongelmia.. Joka tapauksessa en nyt viitsi edes lähteä kinttua kiusaamaan sunnuntaina hölkkään, kun matka on kuitenkin se 33 kilometriä. 

Jos nyt jostain kisasta jotain voisi kertoa, niin osallistuin pari viikkoa sitten 16.9 Hämen alueen yösuunnistumestaruuskisoihin. Ne järjestettiin Kyröskoskella, lentokentällä oli kisakeskus. Piti siis mennä kuntorasteille, mutta tapahtumassa ei ollut kuntoratoja. Toisaalta kisasarjoihin ei vaadittu lisenssiä, joten päätin mennä sitten pojat 40 sarjaan mukaan. Kylläpä lähdössä jännitti 22:22, kun pääsin maastoon.. Oli meinaan pimeätä ja yösuunnistuskokemusta ei järin paljoa kuitenkaan ole. Ykkösrastille oli heti pitempi rastiväli ja matkalla oli peitteinen suoalue.. Koitin mennä tarkasti suunnalla, mutta vinoonhan se suunta lähti meneen.. Onneksi takana oli tie, joka pelasti ja sain itseni kartalta kiinni. Sitten pari rastiväliä meni ihan kohtalaisesti.. Kunnes tultiin vanhalle soramonttualueelle.. Olin kokoajan väärän soramontun pohjalla ja aikaahan siinä meni.. Ihan hukassa, mutta jotenkin sieltä onneksi selvisin kaikki rastit löytäen.. No kuten arvata saattaa, mitalit jäivät saamatta ja viimeinen sija tuli P40 sarjassa.. Mutta selvästi, ei jäänyt jossiteltavaa!